Lapsi osaa kyykkäyksen luonnostaan, ennen kuin tuoli pilaa sen

Mietitäänpä miten ”ihmisen keksijä” on rakentanut ihmisen fyysisen kehityspolun? Kun pieni vauva alkaa kääntyä selältä vatsalle ja päinvastoin, alkaa pienen ihmisen lihasten kehittyminen. Seuraavaksi ryömimään, konttaamaan ja istumaan. Tämä harjoittelu valmistaa lapsen lihaksiston siihen, että hän voi nousta seisomaan. Alkutaival ylösnousussa tapahtuu usein tukea vasten, ylävartaloa hyväksi käyttäen. Lopulta yritetään ottaa askel, päästetään tuesta irti, mutta jos nousuharjoittelua ei ole vielä tehty riittävästi lapsi tietysti kaatuu. Lopulta tukea vasten tehdyt kyykkytreenit auttavat pysymään pystyssä ja ottamaan askelia. Jos kävelytreenien aikana tasapaino järkkyy pelastaa lapsi tilanteen menemällä nopeasti kyykkyyn ja sitten taas ylös…. ja kiireesti eteenpäin….

Lähes kaikki lapset, tytöt tai pojat, leikkivät leikkejään ns. slaavikyykyssä, eli syväkyykyssä. Lapsi voi olla tässä asennossa pitkiäkin aikoja. Vaihe saattaa kestää useita vuosia.

Kyllä ihmiskeksijä on ajatellut, että lapsen jalat, pakarat, selkä, vatsa ja muu kroppa kehittyvät tekemällä syväkyykkyä. Mieti jos lapsi lähtisi vain kävelemään ja jättäisi kyykkäykset tekemättä. Miltä näyttäisi alaraajojen ja selän lihaksisto? Jos syväkyykyssä käyminen olisi lapsille vaarallista, niin tuskin ihmiskeksijä olisi asioita tällä tavalla järjestänyt?

Edellisen kertomuksen perusteella, ihmettelen, miksi monet lääkäreistä sanovat, että aikuisikäisten ihmisten ei pidä mennä syväkyykkyyn! Jos ihmiskeksijä olisi näin tarkoittanut niin ihmiskehoon olisi keksitty varma kyykkyynmenoestin.

Kun lapsi kasvaa, tämä lopettaa kyykyssä käymisen. Syyllinen tähän on ihmisen keksintö, tuoli. Tavaratkin aletaan pikkuhiljaa hakemaan maasta suorin jaloin. Tätä kun jatketaan 30 vuotta, niin tietenkin nivelet saattavat olla hiukan ruosteessa ja lihasvoimaharjoittelun aloittaminen on vaivalloista ja hankalaa!

Masa